Blogi

Vuoden parhaat pippalot

By 3.4.2019 huhtikuu 29th, 2019 Ei vielä kommentteja

Kun aloitin yliopistoelämäni, odotin yhtä asiaa kovasti: vuosijuhlia. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin laittautua kauniiksi, pukea ylle hieno iltapuku ja nauttia hienoa juhlaillallista opiskelukavereiden kanssa? Nyt, kolmet vujut vietettyäni, olen edelleenkin sitä mieltä, että vujut ovat yhdet vuoden parhaimmista juhlista – elleivät jopa juuri ne parhaat.

Vujumekkoa, vujukattausta ja sillisruokaa ensimmäiseltä opiskeluvuodelta

Vuosijuhlilla pukukoodina on frakki ja iltapuku – vaikkakin myös tumma puku käy. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani käytin vujuillani vanhaa vanhojentanssimekkoani, sillä en raskinut ostaa uutta iltapukua. Seuraavana vuonna halusin kuitenkin jotain hieman hillitympää (vanhojentanssimekossani oli melko muhkea helma ilman vannealushamettakin ja se oli väriltään kirkkaan neonvihreä), joten tilasin Zalandolta hurjan kauniin iltapuvun. Puku saapui noin viikkoa ennen vujuja, ja oli kyllä todella hyvä tuuri, että se sopi minulle aivan täydellisesti. Vain helman kävin lyhentämässä Turun Ompelimossa – iso suositus heille, mekko lyheni siististi ja kauniisti vain muutamassa tunnissa ja hintakin oli hyvin kohtuullinen. Tänä vuonna käytin tuota samaa mekkoa. Pidän siitä kyllä niin kovasti, että tulen varmasti käyttämään sitä myös kaikilla tulevilla vujuilla.

Monet käyvät kampaajalla teettämässä juhlakampauksen vujuja varten – ja hurjimmat käyvät jopa ammattimeikkaajalla – mutta minä olen tyytynyt ihan kotikonsteihin. Ensimmäisiin vujuihin kampauksen laittoi ystäväni, toisiin ystävän äiti (meillä oli oikein hauskat etkot joiden aikana koko porukan hiukset laitettiin kuosiin) ja näihin tämänvuotisiin kiharsin itse hiukseni hauskaksi kiharapilveksi – hiukseni ovat tällä hetkellä niin lyhyet, että mitään sen kummempaa kampausta niihin ei olisi saanutkaan.

Toisena opiskeluvuonna ostettu, omasta mielestäni maailman sievin vujumekko ja toisen vuoden lettikampaus

Mitä vujuilla sitten tehdään? Illan aikana tarjoillaan kolmen ruokalajin illallinen, ja siinä samassa kuunnellaan puheita ja lauletaan sitsilauluja – vähän samalla kaavalla siis kuin sitsit, mutta vain formaalimmin ja pidemmän kaavan kautta. Illan lopuksi esiintyy bändi ja pääsee hyvässä lykyssä vähän tanssimaankin. Juhlapaikasta lähdetään jatkoille johonkin yökerhoon ja jatkojen jatkoja juhlitaan lexiläisten omassa biletilassa Kirkkotiellä. Ensimmäisenä vuotenani jaksoin jorata lähes aamukuuteen eikä toinenkaan vuosi sen huonommin mennyt, mutta tänä vuonna lähdin kotiin jo vähän pääjuhlan jälkeen. Meillä vujut ovat perinteisesti olleet VPK-talolla, kuten tänäkin vuonna. Viime vuonna vujut olivat messukeskuksessa, mutta itse pidän paikkana enemmän VPK-talosta, sillä se on ihanan vanhanaikainen ja koristeellinen, sopivan arvokas vujujen kaltaiselle juhlalle. Jatkot ovat olleet kahtena viimeisenä vuonna Börssissä, tänä vuonna ne olivat Aallossa.

Vujuja seuraavana aamuna järjestetään akateeminen silliaamiainen eli sillis. Ideana on, että juhlijat matkaavat busseilla paikkaan x (joka yleensä on jokin seurojentalon kaltainen paikka jonne kaikki juhlijat mahtuvat sillistä viettämään). Tarjolla on ruokaa, juomaa ja usein myös jokin esiintyjä. Meillä on ollut perinteenä, että silliksellä on aina myös jonkinlainen pomppulinna, jonne pääsee pomppimaan. Sillis on siitä hauska verrattuna vujuihin, että sinne voi lähteä rennosti haalareissa ja Lex-huppari päällä. Usein silliksellä on tosin myös jokin teema, jonka mukaan voi pukeutua. Tänä vuonna teemana olivat neonvärit.

Tämän vuoden pörröpääkampausta, vujukattausta sekä hauska sillislahja – Lex-juomapullo, jolle tulee varmasti käyttöä myös tulevaisuudessa!

Vujut ovat kyllä tapahtuma, jonka ehdottomasti suosittelen kokemaan opintojen aikana vähintään kerran. Tietysti ensimmäiset vujut saattavat olla melkoinen rahareikä, sillä vujuliput ovat yleensä melko kalliit, ja iltapukujakaan ei harvoin ihan muutamalla eurolla saa. Kannattaakin jo ennen vujuja seurailla erilaisia kirppareita, ja tietysti puvun vuokraaminen tai lainaaminen kaverilta on aina vaihtoehto. Kampaajalle meno ei myöskään ole välttämätöntä, joten siinäkin säästää jo pitkän pennin.

Kaiken kaikkiaan minulla oli tänä vuonna kyllä mahtavat vujut ja sillis, ja jäin jo odottamaan ensi vuoden vujuja! Todennäköisesti tulen osallistumaan vujuille kaikkina tulevinakin vuosina (tai no, mistäs sitä tietää montako opiskeluvuotta tässä on enää jäljellä, tällä hetkellä näyttäisi vähän siltä että ensi vuoden vujut saattavat jäädä jopa viimeisiksi…)