Keitä ne tyypit on, jotka viilettää kaupungilla mustat viitat päällään?
No, hehän ovat tietenkin historian opiskelijoita! Joka kerta kun vedän viittani päälle, saan kuulla mitä mielenkiintoisimpia kommentteja viitan pitämisestä: Ootko karannut Tylypahkasta? Sä oot vissiin sellanen hobitti? *Imperial marchin hyräilyä*
Kritiikkiläiset, eli Turun yliopiston kulttuurihistorian, yleisen historian ja Suomen historian opiskelijat eivät käytä muiden opiskelijoiden tapaan haalareita uniformunaan, vaan me kuljemme ylväästi viitat päällämme.
Kritiikin viitan historia alkaa 1980-luvulla ja on jatkunut aina näihin päiviin tärkeänä osana historianopiskelijoiden identiteettiä. Haalarit koettiin liian ”duunarimaisena” humanisteille, joten viitan käyttöönottaminen tuntui perustellulta. Olivathan Turun Akatemian opiskelijatkin käyttäneet aikoinaan mustaa viittaa.
Viitta muodostuu tärkeäksi osaksi historian opiskelijan identiteettiä. Erityisen rakkaan siitä tekee se, että sen on omin kätösin ommellut. Viittoja ei tilata valmiina haalareiden tavoin, vaan joka syksy uudet opiskelijat ompelevat viittansa Kritiikin hallituksen johdolla ja saavat ne päälleen, kunhan ovat valaneet viittavalan uljaan seremonian päätteeksi Henrik Gabriel Porthanin patsaalla. Aiemmin oli tarkkaa, ettei viittaan saa kiinnittää haalarimerkkejä (tai viittamerkkejä, niin kuin Kritiikissä on tapana sanoa), mutta viime vuosina tapa on muuttunut, ja nykyään yhä useammalla viitta on koristeltu täyteen erilaisten tapahtumien merkkejä, paljetteja ja lynihelmiä, jotka kertovat oman opiskeluajan riennoista. Omaan viittaani olen ommellut vain muutamia merkkejä, mutta viitan katseenvangitsijana toimii isomummoni vanha solki.
Viitasta, sen historiasta ja käytöstä on kirjoitettu paljon Kritiikin omissa julkaisuissa kuten historiikeissa ja Kritiikki-lehdessä, mutta myös Turun ylioppilaslehti on ollut kiinnostunut uniformuistamme. Tästä linkistä pääset lukemaan jutun, joka on julkaistu syyskuussa 2017.
