Asuntoni sisustus ei juurikaan ole muuttunut sitten kesäkuun muuton, ainoastaan olohuoneen nurkkaan on kasaantunut epämääräinen kasa erilaisia kirjoja. Melkein viikoittain tulen uuden kirjan kanssa kirjastosta kotiin. Gradu ei synny ilman tutkimuskirjallisuutta, sen olen oppinut kantapään kautta ja kirjapinosta on tullut jo kiinteä osa sisustustani.
Tuntuu, että minne ikinä menenkin tutkimukseni tulee perässä ja siihen keskittyy aivan liian paljon, kun siihen ei tarvitsisi. Ja päinvastoin taas, kun tarvitsisi. Pyörin lukien ja tutkien kotona, kirjastolla ja arkistoissa. Kaikkialla tuntuu olevan liikaa tietoa tai sitten liian vähän.
Gradu on hiipinyt elämääni ja elinympäristööni ihan ilmiömäisellä tavalla. Sen lisäksi, että olohuoneeni on kuin kirjasto, gradu tulee uniini ja keskusteluihin. Ihan kuin sen olisi herännyt eloon ja saanut jonkinlaisen muodon. Se hengittää, vaihtaa muotoaan, suurenee ja sitten taas pienenee. Joskus sen muoto selkenee, kun minulla on tarkka kuva sen etenemisestä, mutta kohta huomaan sen ääriviivojen hämärtyvän. Mutta kai se joskus valmistuu?
Muistan stressanneeni kandidaatintutkielmaa aivan ilmiömäisen paljon. Noin 15 sivun tutkielma on vain yhden pidemmän esseen pituinen ja kuulostaa helpolta hommalta. Minulla päässäni siitä vain kehittyi valtava vuori, jonne oli kiivettävä. Ei se tutkielman pituus pelottanut, vaan se, että siinä pitäisi todistaa jotain uutta tutkimusta. Sen pitäisi olla ihan oikeasti tutkimuksellisesti oikein, eikä vain omaa pohdintaa ja mietelmiä.
No, siitäkin selvisin ja olisin selvinnyt vähemmällä stressaamisellakin. Gradun kanssa on nyt sama ongelma. Teen ja muodostan siitä päässäni ison ja ylitsepääsemättömän ongelman, jota en usko ratkaisevani kuin vasta jossakin hamassa tulevaisuudessa. Mutta miksi se pitäisi ratkaista myöhemmin? Miksi sitä ei voisi tehdä nyt?
Niimpä klikkaan auki jälleen gradu-tiedostoni ja alan näppäillä. Nurkassa nätisti olevat kirjapinot sekoittuvat ja kirjat levittyvät ympäri sohvaa ja lattiaa. Teksti alkaa hakemaan taas muotoaan ja hengittämään. Ei gradu valmistu kuin tekemällä.
Kiitos 3 🙂