Minulta kysyttiin lempiväriäni ja vastasin sen enempää ajattelematta, että vihreä. Sitten aloin miettiä tarkemmin: Siis sellainen vaalean, vähän niin kuin limenvihreä. Seuraava kysymys oli: Miksi? Pohdin hetken ja katsoin ulos ikkunasta. Puiden lehdet olivat juuri puhjenneet ja nurmikko vihersi.
Koska kevät on sen värinen, vastasin.
Kevät. Lempivuoden aikani. Pimeydestä ja kylmyydestä väriloistoon heräävä luonto ja lisääntyvä auringonvalo ylentävät mieltä. Lintujen laulu on musiikkia korvilleni. Jo heti asuntoni ikkunoistani tulvii kauniita värejä ja juuri puhjenneet luumupuun kukat. Mutta toisaalta, nimenomaan keväisin kasaantuvat viimeiset deadlinet ja tentit vaativat ekstrapaljon keskittymistä ja totaalinen uupuminen on lähellä.
Tänä keväänä minulla on edessä graduni viimeistely ja sen lähettäminen esitarkastukseen. Opinnot alkavat olla jo kasassa ja juurikaan tenttejä tai palautuksia tänä keväänä minulla ei ole ollut. Mutta sitäkin enemmän stressiä. Kesätyöttömyys kalvaa ja graduahdistus käy päälle 110 prosenttisesti. Siltikin olen onnellinen, että on kevät ja suuntaamme kohti (toivottavasti) aurinkoista ja lämmintä kesää.
Kun hetkeksi unohdan huoleni, voin nauttia täysillä tästä valoisasta vuodenajasta. Ehkä se valoisuus tarttuu myös mieleeni ja auttaa stressaavassa elämäntilanteessa ja sen hallinnassa. Eräs ilta lähdin kameran kanssa seikkailemaan keväiseen Ylioppilaskylään ja tarkastelin ympärilläni heräävää luontoa. Tässä kuvia retkeltäni.
