Viime viikko oli yksi vuoden parhaista viikoista – nimittäin Euroviisuviikko. Tunnustaudun todella isoksi Euroviisufaniksi, ja olenkin katsonut viisut joka vuosi aina vuodesta 2006, jolloin Suomen Lordi voitti. Vielä koskaan en ole lähtenyt paikan päälle viisukatsomoon, mutta ehkä sellainenkin vuosi koittaa – olisi aivan mahtavaa päästä seuraamaan viisuja livenä kaikkien muiden viisufanien kanssa!
Kotikatsomo hyvillä eväillä on finaalipäivänä aivan ehdoton. Perinteenäni on ollut myös leipoa finaalipäivälle Euroviisukakku. Tämän vuoden kakku oli mutakakku, ja koristeet valitsin tietysti viisuteeman mukaan – ja ilta aloitettiin kuohuvalla sateenkaaripullosta.
Tämän vuoden viisut olivat mielestäni todella hyvät. Ensimmäistä semifinaalia seuratessa vähän hirvitti, koska jostain syystä kaikki laimeimmat laulusuoritukset ja hupiesitykset oli arvottu juuri ensimmäiseen semifinaaliin. Toisen semifinaalin kohdalla alkoi näkyä jo toivonkipinöitä, ja finaalia seuratessa tuntui että melkein jokaisessa kappaleessa oli jotain hyvää. Oma ykkössuosikkini oli alusta asti Venäjä, mutta kannatin myös Ruotsia ja Italiaa. Venäjän kappale oli melko perinteinen, voimakas viisuballadi, mutta aivan loistava laulaja nosti biisin ihan uusiin sfääreihin. Ruotsilla oli hyväntuulinen, vähän gospel-henkinen rallatus, ja Italia yllätti omaperäisellä, italiankielisellä ja räppityyppisellä kappaleella.
Loppujen lopuksi voitto meni Alankomaille ja mielestäni yhdelle finaalin tylsimmistä kappaleista. Olihan esitys ihan hieno ja ei laulajakaan huono ollut, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan erottunut millään tavalla edukseen. Italia tuli toiseksi ja Venäjä kolmanneksi. Italia olisi tarvinnut vain kolmisenkymmentä pistettä lisää, ja olisin päässyt juhlimaan oman suosikkini voittoa – näin on viimeksi käynyt vuonna 2015 Ruotsin Måns Zelmerlöwin voittaessa. Tosin viime vuoden voittajastakin pidin kovasti, mutta aivan ykkössuosikkini hän ei ollut.
Pettymyksestä huolimatta viisuista jäi positiiviset tunnelmat – viisut oli hyvin järjestetty ja moni kappaleista pääsee kesän soittolistoilleni. Koska viisut järjestettiin Israelissa, ei myöskään kiivaalta keskustelulta vältytty. Itse yritän pitää mielessäni politiikan erossa Euroviisuista, mutta kyllähän Islannin edustajien lipputempaus ja Madonnan kantaaottava väliaikaesitys herättivät ajatuksia.
Ensi vuonna viisuja juhlitaankin sitten Alankomaissa. Toivottavasti silloin saadaan taas kaikkien aikojen viisut – ja hieman mieluisampi voittaja!
Ps. Mikäli maailman paras mutakakku (myös tämän vuoden Euroviisukakku) kiinnostaa, niin sellaisen saa loihdittua seuraavalla reseptillä:
200 g voita (sulatettuna)
4 kananmunaa
1,5 dl kaakaojauhetta
4 dl sokeria
0,5 dl sinisiä unikonsiemeniä
2 tl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoa
Kakkua paistetaan 175 asteessa n. 25 minuuttia. Todella helppoa ja hyvää!
