Alkuvuodesta päätin, että haluan lähteä kesällä hieman pidemmälle reissulle. Myös vapaaehtoistyö ulkomailla kiinnosti kovasti, ja hetken googlailun jälkeen valitsin toteutettavakseni Kilroyn vapaaehtoistyöreissun Galápagossaarille. Yhdessä hujauksessa matka oli varattu, ja toisessa hujauksessa tulikin jo kesäkuu ja lähtöpäivä.
Seikkailu alkoi Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa, jossa majoituin muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. ”Orientaatioviikkoon” kuuluivat päivittäiset espanjantunnit, ja iltapäivisin tutustuimme omatoimisesti porukalla Quitoon ja vierailimme muun muassa Mitad del Mundossa (suom. huom. ”maailman keskipiste”) ja kiipesimme kaupungin upean katedraalin torneihin. Viikko huipentui patikointireissuun Cotopaxi-tulivuorelle, jolla pääsimme kipuamaan lähes 5000 metrin korkeuteen. Maisemat olivat huikaisevat!
Quito oli kohteena varsin mukava, vaikkakin matkan hohtoa vähensi hieman jatkuva kylmyys (kaupunki kun on yli 2000m merenpinnan yläpuolella). Pimeän aikaan ei suositeltu liikkumista yksin, mutta kuuden hengen kaveriporukassa saimme olla aivan rauhassa. Parhaimpina juttuina jäivät mieleen valtavan edulliset, eksoottiset hedelmät, joita kannoin torilta urakalla, sekä todella kauniit vuoristomaisemat. Käteen jäi myös viisi aivan mahtavaa uutta ystävää – yksin matkustamisessa parasta on se, miten helposti tutustuu uusiin ihmisiin, joista osasta tulee elinikäisia ystäviä. Quito-porukkamme jäsenet olivat kaikki eurooppalaisia, joten hyvällä tuurilla tulemme vielä näkemään toisemme tämän reissun jälkeenkin!
Quiton jälkeen suuntasin vapaaehtoistyöhön Galápagossaarille. Siis minne? No niille saarille, jotka ovat Ecuadorin länsipuolella, ja joilla muun muassa semmoinen kaveri kuin Charles Darwin kehitteli teorioitaan. Saaret ovat todellinen paratiisi ja luontobongaajan satumaa, sillä merileijonat lekottelevat laiskasti ihmisten vieressä rannalla ja kadulla kävellessään saattaa törmätä tämän tästä merileguaaneihin.
Kaksi ensimmäistä vapaaehtoistyöviikkoa kuluivat ala-asteella englanninopettajan avustajana. Lapsia opetusluokilla oli aina viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen asti, luokkakoot olivat suuria ja oppilaat tavattoman villejä. Välillä sitä epäili joutuneensa koulun sijasta eläintarhaan, kun opettajakaan ei saanut pidettyä jatkuvaa huutoa kurissa. Joka tapauksessa vapaaehtoistyö oli varsin opettavainen kokemus, ja paras palkinto työstä oli se, miten lapset tulivat päivän jälkeen halaamaan tai antoivat tunnilla minulle hymynaamatarran.
Viimeinen viikkoni Galápagoksella sisälsi osallistumisen Lab of Life -projektiin. Projektin yhtenä tarkoituksena on rakentaa saarelle tutkimuskeskus, joten sen tieltä raivattiin kasvustoa pois – milläpä muullakaan kuin viidakkoveitsellä. Ehkä parasta hommaa ikinä! Lisäksi käytiin myös auttamassa paikallisen luomufarmin töissä. Missään en ole syönyt niin hyviä banaaneja kuin kyseisellä farmilla! Siinä missä ensimmäiset viikot olivat henkisesti hieman rankkoja, niin kolmas viikko oli ehdottomasti enemmän fyysinen. Työt siis täydensivät hyvin toisiaan.
Minun tukikohtani saarilla oli San Cristóbalilla, jossa sijaitsee saarten hallinnollinen pääkaupunki Puerto Baquerizo Moreno. Tältä kotisaareltani tein retken myös Santa Cruzille sekä Isabelalle. Lisäksi kävin järjestetyillä Isla Lobos-, Los Túneles- sekä 360-kiertomatkoilla, joilla snorklattiin ja tutustuttiin saarten eläimistöön. Parasta reissulla taisivat olla kuitenkin jättiläiskilpikonnien kasvatuskeskukset, joilla vierailin jokaisella saarella. Kilpikonnat ovat mielestäni valtavan kiehtovia eläimiä, ja keskuksissa opin paljon uutta kilppareiden sielunelämästä. Toisena kohokohtana oli snorklaaminen, sillä snorklatessa saattoi tavata muun muassa merikilpikonnia, erilaisia haita, rauskuja, merileijonia sekä merihevosia. Kaikenkokoisista ja -värisistä kaloista puhumattakaan!
Kannattaako Galápagossaarille siis mennä? Ehdottomasti. Oma seikkailuni oli todellinen once in a lifetime -kokemus, ja mikäli sinulle vain sattuu mahdollisuus matkustaa Galápagokselle, suosittelen tarttumaan siihen epäröimättä. Aurinkoinen paratiisisaari, kaunista luontoa ja valtavan herkullisia kalaruokia, eihän sitä ihminen mitään muuta lomaltaan voi kaivatakaan!
Mikäli vapaaehtoistyö kuulostaa sinun jutultasi tai muuten vain kaipaat apua matkasuunnittelussa, voin lämpimästi suositella Kilroyta matkakumppaniksi. Turun toimistolta sai mahtavaa henkilökohtaista apua ja hyviä vinkkejä matkan suunnittelussa ja sähköposteihini vastattiin aina supernopeasti.
Näkymät tulivuoren kraateriin Quitossa
Quiton vanhaa kaupunkia katedraalin huipulta kuvattuna
Tyytyväinen ananaksen ostaja
Jokapäiväinen näky San Cristóbalilla
Loputonta hiekkarantaa Tortuga Baylla Santa Cruz -saarella
Kilpparibongarin unelmapäivä!
Harvennushommia ylämaan viidakoissa San Cristóbalilla
