Turun yliopiston psykologian laitoksen ja TYS:n tutkimusprojektissa asukkaat
nytkäytettiin käyttämään vähemmän vettä

Lokakuun 2019 ja huhtikuun 2020 aikana osa TYS:n Aitiopaikan Haliskylän ja YO-talojen asuntokohteissa asuvista asukkaista sai sähköpostitse viestejä omasta vedenkulutuksestaan. Nämä viestit liittyivät Turun yliopiston ja TYS:n tutkimusprojektiin, jossa asuntokohteiden asukkaisiin pyrittiin käyttäytymistieteellisin keinoin vaikuttamaan niin, että he kuluttaisivat vähemmän vettä.

Tutkimus sai alkunsa Turun yliopiston psykologian laitoksen erikoistutkijoiden Nils Sandmanin ja Jarno Tuomisen halusta opettaa jo kymmenen vuotta maailmalla kiinnostusta herättänyttä nudge-interventioita. Nudget, suomalaisittain nytkyt tai tuuppaukset, ovat käyttäytymistieteelliseen tietoon perustuva keino, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisten tekemiin päätöksiin tai valintoihin säilyttäen kuitenkin ihmisten vapauden valita myös toisin.

”Pohdimme Jarnon kanssa, että opetusjakso olisi paljon onnistuneempi, jos voisimme käytännössä tehdä jotain opiskelijoiden kanssa. Tutustuin TYS:n strategiaan ja huomasin, että säätiöllä voisi olla kiinnostusta lähteä mukaan tutkimukseen”, kertoo Sandman.

Kurssin opiskelijat ja TYS pohtivat yhteisissä tapaamisissa, missä asumisen osa-alueessa nytky voitaisiin toteuttaa. Aiheeksi valikoitui energiankulutus, tarkemmin vedenkulutus. Samantyyppinen viestinnällisesti toteutettu energiakulutuksen muutokseen tähtäävä nytky oli toteutettu aiemmin Singaporessa sekä Yhdysvalloissa. Valintaa ohjasi myös se, että TYS:n Aitiopaikan Haliskylän ja YO-talojen asunnoista löytyi huoneistokohtaiset vesimittarit, joiden avulla yksittäisten asukkaiden vedenkulutusta pystyttiin tarkkailemaan.

”Kun halutaan nopeasti kokeilla jotakin menetelmää, niin kuin tämän opiskelijoiden opintojakson kohdalla oli, on hyvä tehdä jotakin sellaista mitä joku on kokeillut jo aiemmin. Interventiotutkimuksessa on aiemmin maailmalla tehty tutkimusta omaa kulutusta naapurien kulutukseen vertailevien viestien avulla niin se loogisesti valikoitui aiheeksi”, toteaa Sandman.

Tavoitteena positiivinen muutos

Nytkyjen tavoitteena on saada kohderyhmä tekemään enemmän sellaisia valintoja, joita he haluaisivat periaatteessa tehdä, mutta jotka helposti jäävät tekemättä. Muutosta voidaan lähteä hakemaan monella eri tapaa, mutta tässä kokeilussa vaikutustavaksi valikoituivat asukkaille lähetettävät viestit.

”Nytkyssä idea on se, että muutoksen tulisi olla tutkimustietoon perustuva ja tavoite tulisi olla sellainen mitä intervention kohteena olevat ihmiset haluaisivat edistää. Me teimme ennen varsinaista nytkyä, TYS:n asukkaille pienen kyselyn, jossa selvitimme, olisiko energiansäästäminen heidän arvojensa mukaista ja saimme vastaukseksi kyllä”, kertoo Sandman.

Toteutetussa nytkyssä kolmannes TYS:n Aitiopaikan Haliskylän ja YO-talojen asuntokohteiden asukkaista sai kuukausittain viestejä, joissa he saivat tietää, oliko heidän vedenkulutuksensa noussut vai laskenut verrattuna edelliseen kuukauteen ja miten kulutus vertautui naapureihin. Mukana oli myös kuukausittainen vedensäästövinkki. Kolmannes asukkaista ei saanut viestejä lainkaan ja kolmannes sai pelkän vedensäästövinkin. Sandman kertoo opiskelijoiden olleen otollinen ryhmä tutkimuksen kannalta.

”Opiskelijat on helppo ottaa mukaan tutkimukseen, koska he oletettavasti ovat tuttuja erilaisten tutkimusten kanssa ja ehkä osallistuneetkin niihin. Tilanne oli siinä mielessä erikoinen, että emme kutsuneet ihmisiä mukaan, vaan valitsimme otoksen, jolle aloimme lähettää viestejä ja he saivat poistua viestien lähetyslistalta, jos halusivat. Uskon, että opiskelijat hyväksyvät tällaisen menetelmän ja pitävät sitä mielenkiintoisena ja mukavampana kuin joku muu ryhmä olisi ehkä pitänyt. Tutkimus sai myös Turun yliopiston eettisen toimikunnan hyväksynnän.”, toteaa Sandman.

Emotionaalinen nytky

Viestien sisältöjen Sandman kertoo valikoituneen niin, että ne olisivat vastaanottajan näkökulmasta mahdollisimman selkeitä, mutta mukana oli myös psykologisia lisäkeinoja.

”Mukaan valittiin tieto siitä, onko henkilö kuluttanut enemmän, yhtä paljon vai vähemmän kuin naapurinsa, sillä Ihmisen sosiaalinen luonne ohjaa heitä siihen, että he mielellään eivät haluaisi kuluttaa enemmän kuin naapurinsa tai olla jollain tapaa muuhun ryhmään nähden epäedullisessa asemassa. Lisäksi viesteihin valittiin useampi graafinen elementti, punainen, vihreä ja keltainen valo, jotka ovat meille kulttuurisesti tuttuja symboleita, jotka kertovat ovatko asiat hyvin vai huonosti”, kuvaa Sandman.

Viesteissä seikkaili mukana myös viestin saajan vedenkulutuksesta riippuen iloinen, neutraali tai surullinen vesipisara. Sandman kertookin kyseessä olleen emotionaalinen lisäkeino, jonka tavoitteena oli tunnereaktioiden kautta saada kohdehenkilö tekemään muutoksia käytöksessään.

”Ihmiset kokevat aina lieviä emotionaalisia reaktioita, kun he näkevät iloisen tai surullisen naaman oikeastaan missä vaan. Viestistä saatava palkinto tai rangaistus oli hymiöiden tai yrmiöiden kautta emotionaalinen. Tämä voi aiheuttaa heille motivaation muuttaa omaa käytöstään, jotta he saisivat toisenlaisen palkinnon. Tätä tekniikkaa käytetään myös esimerkiksi nopeusnäytöissä, joissa ylinopeudesta saa yrmiön.”, kertoo Sandman.

Viestit lähetettiin asukkaille sähköpostitse, sillä se oli kustannustehokas ja helppo tapa lähettää viestejä. Mukaan haluttiin kattava tarkastelujakso, sillä vedenkulutus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ensimmäiset viestit lähetettiin vuoden 2019 lokakuussa ja viimeiset vuoden 2020 toukokuussa. Sandman kertoo sähköpostien olleen kuitenkin myös tutkimuksen heikkous.

”Sähköpostiviestit olivat helppo tapa lähestyä asukkaita, mutta samalla ne oli myös helppo ohittaa. Varmasti tehokkaampaa olisi ollut lähettää kirjeitä tai tehdä jotain fyysisempää ja vähemmän helpommin ohitettavaa viestintää”, toteaa Sandman.

Eväitä laajempaan yhteiskunnalliseen tutkimukseen

Viimeisten viestien jälkeen tutkimusryhmä on analysoinut kokeen tuloksia. Viitteitä on, että viestejä saaneet henkilöt olivat vähentäneet vedenkulutustaan. Koska kyseessä oli pienehkö otanta ja viestit lähetettiin sähköpostitse, jolloin viestit pystyttiin sivuuttamaan, näyttää siltä, että kokeessa ei ollut tarpeeksi tilastollista voimaa havaita luotettavasti saatiinko aikaan muutosta. Lisäksi maaliskuussa 2020 Suomeen iskenyt korona asettaa omat haasteensa tutkimustulosten analysoinnissa.

”Koronatilanne iski seurantajaksoomme aikana ja yllätti meidät. Korona ei näyttänyt vaikuttavan merkittävästi, mutta se on otettava tulosten analysoinnissa huomioon, sillä se on saattanut muuttaa opiskelijoiden tapaa olla asunnoissaan. He ovat saattaneet mennä asunnoistaan muualle tai ehkä olleet asunnoissaan enemmän”, kertoo Sandman.

Tutkimusryhmä aikoo vielä tehdä lisäanalyysiä, jossa pyritään selvittämään, ketkä avasivat ja tarkastelivat viestejä ja onko heidän keskuudessaan nytkyllä ollut selkeämpää vaikutusta. Aineistoa käsitellään anonymisoituna, joten tutkijat eivät tiedä keitä tutkimuksessa olevat asukkaat ovat, ainoastaan mitä viestejä he ovat saaneet ja paljonko he ovat kuluttaneet vettä. Aineistosta on tekeillä tieteellinen artikkeli ja pro gradu.

Sandman kertoo TYS:n kanssa toteutetun nytkyn vaikuttaneen myös tulevaan tutkimukseen. Hän on mukana professori Paula Salon johtamassa konsortiossa ” Ilmastotuuppaus: Kasvihuonepäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen vahvistaminen yhteisöllisesti käyttäytymistieteellisin ohjauskeinoin”, joka sai vuonna 2020 Strategisen tutkimuksen neuvoston kuuden vuoden ja usean miljoonan euron rahoituksen projektille, jossa tutkitaan tapoja, miten käyttäytymistieteellä voidaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Mukana ovat Turun yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Itä Suomen yliopisto, Pellervon taloustutkimus ja Suomen ympäristökeskus.

”TYS:n kanssa toteutettu nytky oli erittäin arvokas pilottikokemus meille tutkijoille ja tulemme käyttämään siitä opittuja tietoja suuremmassa mittakaavassa suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävään tutkimukseen. Tulemme konsortiossa toteuttamaan nytkyjä suuremmassa mittakaavassa liittyen esimerkiksi julkiseen liikenteeseen ja metsien hoitamiseen. Lisäksi teemme projektissa teoreettista tutkimusta”, iloitsee Sandman.

Takaisin vuosikirjaan