Herään auringonvaloon. Kello on varmaankin jo vaikka ja mitä, kun ulkona on niin kirkasta. Lintujen laulu kantautuu korviini. Katson kelloa ja huomaan sen olevan vasta yhdeksän. Hämmennykset vallassa nousen ihmettelemään virkeää oloani. Kevään tulon voi vihdoin aistia!
Keväällä yleensä opiskelustressi on pahimmillaan, mutta sitä liennyttää talviunilta heräävä luonto ja lämpimästi paistava aurinko. Vaikka vieläkin paikoittain maan peittää lumikerros, on ilmassa jo kevään tuoksu ja valoa riittää pitkälle iltapäivään saakka.
En tiedä, onko kevään ja kesän lapsia, mutta ainakin itse keväällä syntyneenä tiedostan, kuinka aina tähän aikaan huomaan saavani virtaa ja energiaa aivan uudella tavalla. Turun talvi oli tänä vuonna yllättävän pakkasen ja lumen täytteinen – ja sen takia myös paljon miellyttävämpi kuin se perinteinen loskasää. Mutta silti pimeä aika on aina jotenkin pitkä ja masentava.
Syksyllä kirjoitin siitä, miten aion nauttia ensimmäistä kertaa lyhentyvistä päivistä ja sen tuomasta tunnelmasta ja selvisinkin syksystä yllättävän kivuttomasti tämän asenteen takia. Talven tulo ei ahdistanut niin paljon kuin aiemmin. Siksi ehkä osasin nauttia talvesta uudella tavalla.
Vaikka pohjoisesta kotoisin olevana Turun talvi ei tunnu minusta juuri miltään, olen silti kovin iloinen lähestyvästä keväästä ja kesästä. Sehän tarkoittaa sitä, että talvitakit ja pipot saa kohta heittää kaapin perälle ja vaihtaa sen sijaan kesämekon päälle. No, tähän on vielä matkaa ja saamme odottaa tovin ilmojen lämpenemistä, mutta olemme koko ajan menossa kohti lämmintä, valoisaa ja vehreää kesää.
