Minusta on jotenkin sympaattista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta luovaa, että opiskelijat ovat keskittyneet asumaan Turussa samalle suunnalle. Yo-kylään, Ikituuriin, Nummenrantaa ja uuteen Aitiopaikkaan suuntaa iso osa opiskelijoista ja melkein aina löytyy joku kulkemaan samaa matkaa kotiin. Monet haaveilevat aivan uutukaisista asunnoista, mutta itse olen mieltynyt juuri Ylioppilaskylän ilmapiiriin ja sen asuntoihin.
Ihanasta, kamalasta muutosta on nyt kahdeksan kuukautta ja olen nähnyt asuntoni ikkunasta kesän ylitsepursuavan vehreyden, syksyn sateet ja värikkään ruskan sekä nyt viime viikkojen kauniisti valaisevan lumipeitteen. En voisi olla iloisempi itäisen Yo-kylän nostalgisesta ympäristöstä, remontoidusta asunnosta ja sen läheisestä sijainnista. Näiden kuukausien aikana Yo-kylästä on todella muotoutunut minulle rakas koti.
Joidenkin mielestä Ylioppilaskylä saattaa vaikuttaa karulta askeettisen ulkonäkönsä takia, mutta jostain syystä tämä koruton tyyli vetoaa minuun. Pienet yksityiskohdat kuten talojen värilliset ovet ja kaiteet luovat iloisia valopilkkuja muuten niin niukkaan värimaisemaan ja pidän erityisesti taloni pyöröportaikosta. Lisäksi lähellä sijaitseva Kuuvuori on joka säällä kaunista katseltavaa. Ihan vieressä oleva luistelukenttä ja Treffi pizzeria nostattavat ainakin omaa viihtyvyyttäni. Viime aikoina olen myös löytänyt Nummen kirjaston kätevyyden. Sinne kun voi tilata mitä kirjoja vain Vaski-kirjastoista.
